Nyt se siis alkaa
Pelipäivä koitti, tänään se alkaisi. Syksyn treenaus näyttäisi tänään tuloksensa, vai näyttääkö? Olihan siinä aamulla pieni parvi perhosia vatsassa, kun kävi viimeisiä mielikuvaharjotteluita pään sopukoissa. Noh, pieni jännityksen poikanen antaa vain lisää potkua toimintaan. Kunhan sitä osaa käsitellä. Villen kanssa oltiin aamusta asti liikkeellä ja käytiin hommaamassa kaikki tarpeellinen matsiin. Siinä jaoimme jännityksemme toisillemme ja totesimme, että nyt se pitkään odotettu kausi sitten alkaa. Kumpikin oli kuitenkin samaa mieltä; luotto omaan ja joukkueen toimintaan oli kuitenkin alusta asti kova! Kyllä tämä kääritään!
Edellisen viikon harjoitusmatsit olivat antaneet positiivisia merkkejä, mutta jätti myös vähän hampaankoloon. Ensin olimme kohdanneet perjantai-iltana paikallisvastustaja Santa Clausin, jota vastaan myös sarja-avaus tulisi olemaan. Pelistä oli paljon poissaoloja, mutta lähdimme kuitenkin ottamaan pelituntumaa sillä rungolla mikä tarjolla oli. Tästä oli tarkoitus tehdä puhdas maalintekoharjoitus meille. Matsin piti olla helppo, mutta kaikkea muuta siitä tuli. Ottelu päättyi tappioomme 6-7, tai jotain sinne päin. Yhdellä maalilla kuitenkin hävittiin. Suurin osa maaleista tuli surkeasta miesvartioinnista, mikä johtui siitä, että lähdettiin pikkusen vetskari auki askiin. Kävimme matsin jälkeen läpi pointteja missä mentiin metsään ja päätettiin palata omalle taitotasollemme.
- Edu
Taistele Rokokoo, taistele!
Tämä lausahdus kuului useamman kerran yleisöstä, kun kannattajajoukko lähti tuomaan ison maailman meininkiä Ounasrinteen hornankattilaan. Sarja-avaus alkoi tasaisella väännöllä, jota ehkä käytiin jopa suurimmaksi osaksi meidän päädyssä. Santa Clausin syötöt napsuivat hyvin omille, ja välillä meidän puolustuspäässä ja pelinavauksessa ratkaisut olivat liian hätäisiä, jolloin maalivahtimme Marko Pirilä joutui napsimaan liian monta palloa hajanaisen puolustuksen läpi paukkuvista laukauksista.
Menomatkalla hallille olimme raatailleet siitä, kuka saisi kunnian olla kaikkien aikojen ensimmäinen maalintekijä Ounasrinteen viime talvena valmistuneessa urheiluhallissa. Ikävä kyllä tuota viittaa ei saanut harteilleen kukaan meistä, sillä Santa tuikkasi pallon suuren vyörytyksen jälkeen puoliksi tyhjään maaliin. Asteen verran raskaammin sydämin jatkoimme harppuunointia Santan puolustukseen, ja melko tuoreena Rokokoon miehenä operoiva Riku Ollikainen pääsikin tuikkaamaan pallonriiston jälkeen numerot tasoihin. Vielä tästä emme tarpeeksi puhtia pohkeisiimme onnistuneet imemään, vaan Santa Claus sai hemaisevan syöttökuvion jälkeen tempaistua pelivälineen tolpan kautta Pirilän taakse, ja puoliajalle siirryttiin Santan 2-1 -johtoasemassa.
En tiedä, johtuuko se puoliajalla paperille piirretyistä avauskuvioista, vai yleisön poikkeuksellisen innokkaasta sparrausmölystä. Vai ovatko opiskelijalounaista napsitut hiilihydraatit hitaasti lämpeäviä. Kuitenkin Rokokoon tavaramerkiksi on ilmeisesti muodostumassa urheiluromanttinen toisen puoliajan nousu. TooPeeVee:tä vastaan aiemmin pelatussa harkkamatsissa upea loppukiri viritettiin hiukan liian myöhään eikä Torniosta silloin voittoa herunut, mutta sarja-avauksessa loppurytinä starttasi jo toisen puoliskon alussa. Ensin Riku Ollikainen puski suoraan sivurajapotkusta Rokokoon tasoihin, ja myöhemmin Joonas Hakala upotti selectin komealla kaukolaukauksella oikeaan alanurkkaan. Santa Clausille Ounasrinteen mattopinnasta alkoi muodostua aavikko, jota vaeltaessa tyydytystä maalinjanoon oli pakko saada. Siispä johtoasemassa oli yllättävän mukavaa pelata, sillä Santan vaihtaessa puolustusmotivaatiota maalisaalistuksen suuntaan vastahyökkäykset olivat Rokokoolle kermavaahtoa kiisselissä. Konsta Heikkinen ja Pietari Holm räiskivät vuorotellen kaksi maalia mieheen, ja lopulta Tero-Antti Kuukasjärvi sinetöi loppulukemiksi 8-2.
Aktiivisen yleisön joukosta Edu oli nakittanut Antti Valtialan keulakuvaksi Man Of The Match -palkintojen raadille. Rokokoon miehistöstä Valtialan raati valitsi parhaaksi pelaajaksi maalivahtimme Marko Pirilän, joka ansaitsi palkinnon ohjaamalla peliä puheella, tärkeillä torjunnoilla ja jopa verta luovuttamalla, kun Pirilän nenä pysäytti vastustajan polven liikeradan maalintekotilanteessa. Santa Clausin miehistöstä parhaaksi valittiin Santeri Viitasaari, joka Santan pivottina oli ainakin meikäläiselle vaikea pideltävä oman maalimme edessä.
Oli hienoa huomata, mihin joukkue pystyy. Itse kentällä tapahtuvien asioiden lisäksi henki vaihtopenkillä oli sopivan voitonhaluista, kun yksi jos toinen toi ideoita ja ajatuksia yhteispelin parantamiseksi. Se juuri oli tavoitteeni, kun vastuun taktiikkavalmennuksesta harteilleni nappasin: Saada pelaajilta niitä tietämyksiä, näkemyksiä ja toimintamalleja, joita meikäläisen futsalosaaminen ei vielä kata. Saada kerättyä ympäri Suomen hyrräävistä futsalkulttuureista saapuvat tiedot ja taidot yhteen ja viedä valkoisten lauma Lapin nelosen mestaruuteen.
- Ville
Rokokoon maalit ja syöttöpisteet:
Pietari Holm 2+1
Riku Ollikainen 2+0
Konsta Heikkinen 2+0
Joonas Hakala 1+2
Tero-Antti Kuukasjärvi 1+0
Ernest Sammallahti 0+2
Arhi Juvonen 0+1
Ville Minkkinen 0+1
Tuomas Manninen 0+1
Rokokoo Futsal
Santa Claus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti